Onko se nyt niin, että kuopuksen on aika siirtyä sieltä omalta, ihan pienen lapsen paikalta pois ja astuttava isompiin tennareihin, sellasiin, jotka koululaiset laittaa jalkaansa.
Eilen illalla vielä aiheutti suurta tuskaa rusetin tekeminen ja hän oli melko varma, ettei pärjää ekalla luokalla jos solmun teko ei ala näillä hetkillä valkenemaan. Aamulla lapsi ylpeänä esitteli miten tennarit solmitaan rusetille. Niin ne asiat tapahtuu, PAM, taas tuli yksi taito lisää.
Itselle sitten tuleekin ihan uuno olo. Koskas se tuon oppi tekemään ja tuon tietämään? Se ilme, joka tirpusen naamalla loistaa kun nauhat menee solmuun hermojen sijasta, on sitä sydämen muistin syvimmälle lokeroitavaa kamaa. Totally. Niinkuin aamun ekat sanat: "Sä olet äiti kaikkein rakkain maailmassa"
Jep, olen erityisen onnekas. Etuoikeutettu.
Esikoisesta
Niin, esikoinen tarttuu jo koululaukkuun vanhalla rutiinilla. Meneekö se vitoselle? Aika vaikea tottua ajatukseen, että nti A:n ala-aste on kahta vuotta vaille valmis.
Tässä kuitenkin oltiin menossa Ihan Ekaa Kertaa kouluun:
Nyt Hän hanskaa koulunsa mallikelpoisesti. (Paremmin kuin minä koskaan. Edes kouluvuodet yhteenlaskettuna) Englannin kokeitten tuloksista tulee muutamaa pistettä vaille täpöt, vaikka kokeisiin valmistautuminen saattaa unohtua, kun katsokaas toisinaan lapsen pitää "rentoutua" Näin ainakin hän kasvot vakavina ilmoitti. Aha.
Olkoon vaan kuinka iso koululainen tahansa, onhan hänkin silti vielä ihan pieni ja mahtuu äidin selän taakse maailmalta piiloon. Jos siltä tuntuu. Siellä on tilaa ja avoin paikka, molemmille elämäni tärkeimmille Tirpusille <3
Helleterkuin,
Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti