Hämystä?

Joo-o, illat pimenee. Pakko jo sytyttää valoja jos aikoo vielä kymppiuutisten jälkeen liikehtiä kotona ilman, että ottaa kontaktia seiniin tai huonekaluihin.

Tuulikaappiin sain vihdoin tilattua valaisimen, joka on samaa sarjaa kuin eteisessä ja olohuoneessa olevat.

 

Tosin pari varsinaista sisustusasiantuntijamiestä tokaisi lamput nähdessään, että ne muistuttaa joko kattilaa tai keskuspölynimurin suurennettua imuaukkoa. Kiva.

Ostoskoriin klikahti vielä myös tämä:

 

 

 

Näillä pitäisi taittua se synkinkin sydänyö, kun luonnonvalaistus on kortilla.

Tilaukseen meni myös tälläinen valontuoja:

Granit myymälä avasi myymälän Helsinkiin muistaakseni alkukesästä, joten jouduin vaivaamaan niillä huudeilla olevaa ystävääni hankkimaan meille nämä. Mahtavat. Aika monessa blogissa nämä onkin ollut esillä ja sieltähän se omakin tahtotila napsahti.

Eräs "tehdashalli" valaisin on myös ollut esillä monessa blogissa, mutta itsellä alkaa olemaan jo valaisinähky näiden uusien hankintojen jälkeen, että ehkäpä jätämme tämän vielä hautumaan...

Mutta oheinen kannu tuli lähtevälle ostoslistalle:

 

 Mä niiiiin täytän tän sangrialla. (Tosin tarvinnee hedelmät silputa hyvin pieneksi, että ne läpäisee tuon hanan.) Vai miltä kuullostaisi 6 litraa kohmeista mansikkamargaritaa? Juu, hyvältä.

 

 

 

Varma syksyyn valmistautumisen merkki on se, että alkaa taas kiinnostaa koti sisältäpäin. Eilen löysin itseni varastosta komppaamasta tiettyjä juttuja, jotka taas on kytköksissä tuohon valon tarpeeseen.

Joskus muinoin mulla oli "jouluvaloja", nykyään ne on "sisustusvaloja" Kaksi sarjaa kyseisiä valoja löysi eilen paikkansa Karhulan lasitölkeistä, joita tosikivat vanhempani olivat meille hankkineet. Kiitos he ja Ailalle kiitos lahjoituksesta!

Uudet tuli tarpeeseen, sillä tapahtui joskus seuraavaa:

 

Ennen remonttia pakkasin kyseiset vaivalla keräämät lasipurkit laatikkoon ja kun olin kiikuttamassa laatikkoa tilapäismajoitukseen, eteeni tuli yllättäen force major ja huonostihan siinä kävi. N. 10 erikokoisesta purkista jäi ehjäksi max. 3 purkkia. Siinä aikani henkeäni haukottuani ja seisoessani kauhusta jäykkänä tumput suorana valmiina pillahtamaan itkuun, paikalle asteli rauhallinen mies, lakaisi sirpaleet roskiin ja pyysi olla satuttamatta itseäni. Tuosta voisi jo sanoa, että Hän otti maailmanlopun tilanteen haltuunsa melko rauhallisesti ja vähäeleisesti. Ihana.

 

No nyt on purkkeja tullut lisää, mutta ei sentään asfalttiin paiskattavaksi.

 

Jos jollain on varaston hyllyllä tuohon pienimpään ( 1 L) purkkiin peltistä kantta, niin voisin olla halukas hankkimaan sen. Tai vielä parempi jos niitä olisi 2.

 

 

 

 

 

                                               Trooppista torstaita arvoisat lukijat!

                                                                             -Päivi-