Olen tainnut ajatella, että tjaah, kynttilät on kivoja ja tuo kivaa tunnelmaa ja kaikki pölyt ei näy niin silmiinpistävästi. Mitäs näistä sateista, ei tässä sokerista olla ja heh heh, plus muita latteuksia.
Kävin jopa pyörällä muutamana päivänä töissä ihan vaan vakuuttaakseni itselleni, että energiaa tässä riittää, vaikka vuorokaudessa on 24 pimeää tuntia.
Koiraystäväni on kurassa korviaankin myöden monta kertaa päivässä. No, tulee meillä vettä ja on pyyhkeitä. Nyt riittää positiivisuus. That´s it. Olkoon. Alan monivalittajaksi.
On pimeetä, väsyttää 26 tuntia vuorokaudessa. (Vuorokausi tuntuu pidemmältä kun on vkäyrä katossa) Mulla ei ole kumisaappaita. (Keltaset Hait on liikaa pyydetty?) Koira näyttää katulapselta, jolla on roskakasasta löytynyt likainen tekoturkki päällä. Meiltä ei sellaista koloa löydy, josta en löytäisi jotain piilottamaani karkkia. Lisäksi taidan muistuttaa lähinnä narkkia, hullunkiilto silmissä käännän jokaisen laatikon ja kaapin sokerinkiilto silmissä.
Oi, saisinpa olla karhu. Nukkua pidemmän puoleisen rupeaman keskellä tätä armotonta synkkyyttä. Mutta oi, en ole. Hampaita kiristellen mennään vielä muutama hetki, ennenkuin aamulla saa herätä auringon paisteeseen. Tosin vaakasti uskon, että sitä valoa ja iloa osaa arvostaa entistä enemmän.
Ja hei, mikäs tässä on ollessa, Kokemäenjoki ei tulvi vielä Laksille asti.
Eikä toi valittaminen kivaa ollutkaan. Tuli vaan entistä synkempää. Ensi kuun jälkeen on jo kuitenkin maaliskuu. Se on virallinen kevätkuukausi jo.
Ja äiti, jos luet tätä ja mietit jo kuumeisesti miten voisit kirkastaa ainoan tyttäresi mieltä.
Vastaus on TA-DAAAA: Se alkaa B:llä ja on hyvä lääke kaamoskammotukseen.
 |
| kuva:pinterest |
No ei vais, en mä oikeesti ihan tosissani valittanut, mutta kakku maistuisi kyllä.
Hillitöntä viikkoa,
Päivi
Kakku pitää tehdä ehdottomasti, jos se helpottaa♥
VastaaPoista