perjantai 21. maaliskuuta 2014

21.3.2002 klo 6.23

Minusta tuli ensi kertaa elämässäni jotain tärkeää. Musta tuli äiti.

Ei helposti, ei ilman hikeä, eikä kyyneleitä. Mutta meikästä tuli äiti kertaheitolla. Hyppy ihan tuntemattomalle uralle. Ei mitään käsitystä mitä se tuokaan tulleessaan.
Anni syntyi 21.3.2002 klo 6.23. Siinä me ihmettelimme molemmat toisiamme auringon noustessa Poriin. Mun taivaalle oli noussut ihan oma aurinko. Kuka on tuo valtavan mustan hiuspörrön takana oleva pieni taimi, joka tuijottaa tummilla silmillään. 4,5 kiloa ja 53 senttiä ihaninta ihmettä. Uskaltaako siihen koskea? Uskallanko avata tuon tiukan kapalon? Melkein en uskaltanut.

Anni mullisti tullessaan koko maailman. Yhtäkkiä oli kova huoli tuosta punamyssyisestä vauvasta. Puhumattakaan koko maailmankaikkeudesta. Siellä sitä sitten hormonihöyryissä ihmeteltiin maailman menoa yhdessä.  Apuuuuaaaa.

Ja hei, nyt se tuplatukka täyttää 12 vuotta. On maailman ihanin. Katsoo silmiin edelleen samalla katseella kuin 12 vuotta sitten ensimmäistä kertaa. Luottaen.


Kutsuu mua milloin miksikin, mutta aina hellästi, kunnioittaen. On onnellinen, hauska, älykäs, sanavalmis, pohtiva ja keskustelukykyinen nuori typy. Maailman paras Anni.

Tottakai hän myös haastaa, kiukkuaa ja kokeilee rajojaan. Mutta tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole mennä niihin asioihin. Hyviä juttuja kaikki nuokin. Lapsi siis luottaa niin paljon rakkauteen, että uskaltaa näin tehdä.


Voi kunpa löytäisin sen suuren käsikirjan, missä neuvotaan, miten seuraavat 12 vuotta. Miten saan ne siivet kantamaan? Miten saan suojeltua kolhuilta? Ja kyllähän mä tiedän, etten saa, vaikka löytäisin minkä kirjan. Niitä tulee kaikille, jopa omalle pikku tytölle. Toivottavasti olen voinut kasvattaa tämän ihmisen vahvaksi soturiksi, jonka siivet kantaa.
Tiedän, että päivänsankarini lukee tätä blogia. Siispä tämä kirjoitus on omistettu täysin Sinulle.





Muistathan aina, että jos kompastut tai putoat, minä otan kopin, kuivaan kyyneleet ja puolustan lopun elämäni Sinua leijonaemon tavoin.

Lainaus:
On lähes pelottavaa, miten paljon omaa lastaan rakastaa.
                                     Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään.
                                     Sitä ei voi toiselle selittää.
                                     Sitä ei voi sanoin kuvata.
                                     Äidinrakkaus on lähes vaarallista rakkautta, mitä muihin ihmisiin tulee. 

                                     Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät mitä tahansa lapsensa puolesta."´


Onnellista huomista syntymäpäivää Maailman Rakkain Anni!

Tv. äiti




3 kommenttia:

  1. Nyt tuli itku, kauniisti kirjoitat taas Päivi.

    Onnittelut sille Maailman Parhaalle Annille <3
    Mihin ihmeeseen ne vuodet vierii??

    /Mia

    VastaaPoista
  2. Kaunis kirjoitus! -Heidi-

    VastaaPoista