Julma äiti vai auktoriteettien kiinni pitäjä?

Meinasin autolla ojaan ajaa, kun viime viikolla kuuntelin radiota, jossa huolenaiheena oli nuorten riippuvuudet kännyköihin ja internetin ihmeelliseen maailmaan. No tämä uutinen ei tullut yllätyksena, mutta se miten vanhemmat haluaisivat operaattoreiden rajoittavan yöaikaan mahdollisuutta tähän? SIIS WHAAAAT?

Operaattoreiden pitäisi tehdä sulkuja tiettyihin käyttöliittymiin, että lapset/nuoret ei voi yöaikaan käyttää kännykkää saati konetta. Juu morjes. Mihin katosi siinä kohtaa huoltaja? Ja huoltajan vastuu lapsen tekemisistä yöaikaan? Toisaalta, jos pennulta ei ole koskaan suuremmin mitään kielletty, saattaa olla hankala ottaa nuorelta puhelinta kädestä nukkumaan mentäessä. Se voipi laittaa hanttiin.
Ja tämä on vaan jäävuoren huippu...

Mutta niinhän ne tekee, pienestä pitäen. Laittaa hanttiin. Testaa, koittaa rajojaan, vanhemmän kärsivällisyyttä ja pinnan pituutta. Ja seurauksia rikoituista säännöistä.

Olisihan se helppoa antaa periksi, olla kiva äiti tai isä, naurahtaa lapsen oikuille ja kääntää selkänsä. About n. 1000000 kertaa helpompi kuin se toinen vaihtoehto, jossa on tietyt säännöt ja rajat. Ja joita noudatetaan. Myös me aikuiset lasten silmissä. Miten lapselta voi vaatia luottamusta jos ei siihen itsekkään pysty?

Elävän esimerkin kansiosta: Meillä on sääntönä tietty nukkumaanmenoaika iltatoimien jälkeen. Esikoisella oli huoneessaan kännykkä ja tabletti, joita ei ollut lupa enää sängyssä hyvänyöntoivotusten jälkeen käyttää. Kuinka ollakkaan, kurkatessani eräänä iltana huoneeseen, peiton reunasta kajasti selvä näytön valo. Sen jälkeen otin kännykän ja tabletin pois nukkumaan mennessä, kuullen narinaa ja kiukkua, kuinka ennenkuulumatonta tämä käytäntö oli. JOKA IKINEN ILTA. Narinan vaihtoehto oli dramaattinen mökötys.
Tätä jatkui muutaman päivän ja yhtenä iltana huomasin esikon kännykän ja tabletin ilmestyneen automaattisesti olohuoneeseen ilman eri vaateita.

Sisäinen kasvattajani hyppeli voltteja ja päästi riemunkiljahduksia.

Säännöt on säännöt ja niitä noudatetaan. Molemmin puolin.

Ja ei, ei ole helppoa olla vanhempi, joka pitää rajat, vaatii ja kasvattaa. Mutta palkitsevaa se on. Todella. 

Vai onko se ainainen kuri ja vaatiminen mistään kotoisin. Kertokaa ja jakakaa kommentoimalla kasvattamisen ilosanomaa!

Viikonlopputerveisin,

-Päivi-