Yhteistyötä

Äkkiseltään voisi kuvitella, että kaksi täysin erilaista ihmistä ryhtyessään yhteiseen talon remontointi projektiin saisi aikaan suuremmanluokan parisuhdekriisin. Mutta meneekö se niin?

Toinen on aurinkoakin tarkempi ja käyttää paljon aikaa suunnitteluun, tuumailuun ja aikataulutukseen.

Toinen ei käytä.

Tällä toisella meinaa mennä hermo. Asiat voisi tämän toisen mielestä tehdä hieman suurpiirteisimmin. Ja huomattavasti suoraviivaisemmin.

Toisen mielestä ei voi. Tai on ainakin ollut sitä mieltä. Nyttemmin joutunut huomaamaan, että ai, sen voi noinkin tehdä. ( Myöntää sen jopa ääneen.)

Nopeasti ajateltuna tästä seuraisi mittavia remonttiparisuhdekriisejä. Mutta kuinka käykään?

Teputtelemalla yhdessä tai erikseen sinne peilin eteen.

Minä en ole tuo ensimmäisenä mainittu suunnitelmallinen tekijä. Suprise? Mutta, pistän itseni ymmärtämään, että ollaan tekemisissä isojen asioiden kanssa, joihin ei ole varaa oikaista. Lisäksi tajuan, että muutaman päivän takia  ei kannata hosua. Huulta purren nielaisen hoputuksen.

Ja se toinenkin tajuaa. Hieno aikataulukaavio menee kerralla uusiksi, kun tulee muuttuva tekijä. Mutta se ei haittaa, ei sentään tule sanktioita, vaikka tässä projektissa on terrieri luonteinen vaimo valvomassa etenemistä :)
Tulee jopa oivallus. Tuo suoraviivainen terrierivaimo voi täysin ilman ammattitaitoa ja tietoa osua joskus oikeaan. Harvoin tosin.

Yhteispeli, se on se kova juttu. Vakka ja kansi, kuten äitini meitä kutsuu. Kun täysin erilaiset toimitatavat muuttaa voimavaraksi, niin yhdessä ollaan ylivoimaisia.


Sain mä kehujakin:
"Helppo toteuttaa, kun toinen tietää mitä ja minne."

Annoin myös palautetta: "Kiva kun kävit kotona nukkumassa"



Kuvan koira ei liity aiheeseen, mutta on vaan niin syötävän söpö.