keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sämpylän tuoksuinen äiti.

Tadaa, sehän en missään tapauksessa ole. Me ei olla taikinan kanssa täydessä yhteisymmärryksessä.
Se tarttuu sormiin. Eikä pelkästään sormiin, vaan se tarttuu lähestulkoon kaikkeen pintaan, mitä on 10 metrin säteellä kulhosta.

Maito on liian kuumaa tai vaihtoehtoisesti liian kylmää, mutta varmaa on, että se on aina väärän lämpöistä. Joko taikina on tasan samankokoinen nostatuksen jälkeen tai sitten se valuu pitkin pöytää.
Tässä vaiheessa on yleensä jo kova hiki. Tuskasta tai vaivaamisesta. Yleensä molemmista.

Viime viikolla tuli mielenhäiriö. Päivä oli ilmeisesti ollut liian easy, kun kaupan kylmäkaapista hyppäsi kärryyn hiiva. Mitä jos sittenkin jälleen kerran ilahduttaisi perhettä tuoreilla sämpylöillä?

Hei, jotain on tapahtunut. Sämpyt onnistui!!


En voi kyllä sanoa, että tuossa muiden kotihommeleitten ohella leipasin sämpylät. Vasurilla.

Mutta siinä ne nyt on. Ja syötyä tuli.

Terv. Leipuri Hiiva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti