perjantai 6. marraskuuta 2015

Lähenevä lähtö

Hitaasti, mutta sitäkin varmemmin aamut ovat vähentyneet. Monen monta aamua, kun olen tuskissani mennyt kellon kanssa kilpaa on lohduttanut ajatus, että aamut vähenee. Erään ystävän kanssa olikin puhetta, että vähintään yhtä hauskaa on loman odotus kuin itse loma.

Tänään oli kaksi piikkiä aamukammassa. Yksin matkatessa pakkaus menee helposti ja yleensä hyvin viime hetkillä, mutta kun kokoonpanossa on koko perhe, pitää ottaa huomioon ne muuttuvat tekijät...
Tosin tenavat osaavat jo itse katsoa omat kamansa kasaan, joten aika helpolla jo pääsee senkin asian suhteen.

Ylihuomenna näihin aikoihin jo perillä tutussa paikassa, mielettömän hieno fiilis. Neiti A tietää tarkkaan, minne haluaa ja mihin lomaeuronsa kuluttaa. Neiti M ja Mr R odottaa varmasti eniten koko pakettia, mitä viikko tuo tullessaan.
Entäs minä? Parasta varmaan nähdä vanhoja kavereita ja nähdä tutut paikat ja koluta läpi uusiakin. Ja saada koko perhe viikoksi taas yhteiselle lomalle auringon alle. Kiireettömyyteen ja rentoihin lomahetkiin. Ihastelemaan dyyneille auringonlaskua. Aamukahvit partsilla, allasriemut ja sangria. Shoppailu taitaa myös kuulua oleellisesti lomaan, aina kun esikoinen on matkassa mukana. Ehkä kestän senkin...

Myös kympit paukkuu loman aikana. Ihaninta olisi saada kaikki läheisimmät ihmiset mukaan juhlimaan. Mutta lohduttaudun ajatuksella, että vaikka ollaan kaukana, niin he ovat silti mukana matkassa. Siellä sydämessä. Äiti, isä ja isoveli ja mummu. Tärkeitä ystäviä unohtamatta. Mukana kuljette.
Ja eritoten Hanna, yleensä tähän kohteeseen olen matkannut sun kanssa. Olisitpa mukana <3.

Parasta juuri nyt. Loma.



Kivaa lähestyvää viikonloppua!

-Päivi-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti