tiistai 12. tammikuuta 2016

Lauantai-illan paperipussihengitykset

Kuopus ei ole ollut naismuistiin pois kotoa yötä. Kesällä ehkä oli pienimuotoinen tarkoitus, joka päätyi omaan sänkyyn viime tipassa. Mieluiten hän kaivautuu kainaloon, ainakin siihen asti, kunnes puolinukuksissa oleva tyyppi kannetaan omaan sänkyyn.

Viikonloppuna hän lähti ystävänsä kanssa yökyläilemään. Ja useamman kilometrin päähän. Taisin mainita yli 10 kertaa, että kotiin voi sitten soittaa ihan koska vaan, jos ikävä yllättää ja riennämme hakemaan. Voi olla, että kertoja oli lähemmäs 20.

Muutaman kerran illan aikana tarkistin, että onko puhelimessa äänet päällä, akkua riittävästi ja TOIMIIKO SE? Kyllä se toimi, mutta kukaan ei soittanut hakemaan.

Ylidramaattisesti loin tulevaisuuden kuvia miehelle, joka huvittuneena kuunteli kuvaustani siitä, että pian ollaan tilanteessa, kun lapset on lentänyt pesästä, käy kotona (EHKÄ) joskus pikaisesti, soittaa JOS sattuu olemaan ylimääräistä aikaa, jota todennäköisesti ei ole. Olemme kaksin talossa ja KUKAAN ei tarvitse meitä mihinkään.

" Vedäppäs henkeä välillä. Martta on yhdeksän vuotias. On ollut muutaman tunnin pois kotoa ja todennäköisesti menee useita vuosia, ennenkuin suunnittelee kotoa muuttoa." Näin rauhoittelee ainoan järjen hivenen omaava taloutemme aikuinen.

No, on se noinkin.


Ja hei R, tää on sulle sanotettu ilmiselvästi:


Mukavaa maanantai-iltaa!

-Päivi-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti