keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Isäinpäivä

Se on käsillä taas. Isäinpäivä.

Joka vuosi yhtä tärkeä varmasti niin lapsille kuin isillekkin. Ainakin tässä perheessä on juhlittu isää aina.

Sen enempää pohtimatta mitä se isyys on ja mikä hyvän määrittää haluan miettiä omaa isääni ja kertoa hänelle tämän kirjoituksen myötä millaisena isänä hän on elämässäni ollut.


En ole koskaan joutunut kyseenalaistamaan turvautumista isääni, hän on ollut aina lähellä, vaikkei edes samassa kaupungissa, niin läsnäolo pelkässä puhelimessa on ollut käsinkosketeltavaa. 
Isä on uskonut minuun silloinkin, kun edes itse ole sitä tehnyt. Huolehtinut, että elämä kantaa, silloinkin kun en ole itse siihen luottanut.

Vaikka matkallani mitä tahansa olisin joutunut epäilemään, isänrakkautta en koskaan. Olen saanut tuntea sen matkallani joka ikinen päivä. En edes muista elämästäni montaa päivää, etteikö isä olisi ollut läsnä.

Isä tekee kaikkensa suojellakseen lapsia ja heidän lapsiaan. Hän on nähnyt viisailla silmillään sellaista mitä itse ei ole nähnyt.

Isä on aina halunnut, että lapsilla olisi asiat paremmin kuin itsellä. Ja tehnyt aina kaikkensa, että näin on ollut.

Vaikka mielipiteemme ei kohtaa läheskään aina niin koskaan ei mielipide-erot päässeet väliimme.

Kiitos Isä, että olet ollut juuri minun isä. Olet näyttänyt myös minun lapsille, mitä isyys, rakkaus ja välittäminen on. Me emme olisi selvinnyt ilman Sinua. Parasta Isänpäivää Iskä, olet sen totisesti ansainnut!



Terv. Lapsesi Päivi


torstai 26. lokakuuta 2017

Hot chocolate and redwine

 Ensilumi tuli kuin tilauksesta tämän juoman valmistukseen...

Aiemmin syksyllä satuin näkemään Maku-lehden nettisivuilla reseptin, joka heti kiinnitti mielenkiinnon...

Eikä ollut vaikea toteuttaa. Kattilaan maitoa, johon sulatetaan suklaa. Mukaan kaadetaan täyteläistä punkkua ja kaadetaan mukiin.

Päälle pursotin vielä kermavaahtoa ja raastoin suklaata. Arki-illasta tuli heti hiukan herkullisempi.


Tälläinen muki seurana on jännä seurata maiseman muutosta. Joka paikka on yhtäkkiä täynnä valkoista, puhdasta lunta. Puut on ottanut oksilleen uuden ilmeen ja koko maailma on hetken ainakin satumaisen kaunis.

Ethän tule vesisade pilaamaan täydellistä maisemaa?

-Päivi-



keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Tahroja paperilla

Kun on pää kypsä kirjottamiselle, silloinhan sitä pitää kirjoittaa.

Monta kertaa olen avannut Bloggerin ja mieli on hinkunut kirjoittamaan, mutta sormet on pysähtyneet. Ajatuksia on liikaa ja kevyesti kirjoittaminen on tuntunut vähintään mahdottomalta.

Raskaista asioista olisi helppo kirjoittaa ja sillä keventää mielen kuormaa, mutta ei tämä blogi ole sitä varten. Alkuperäinen ajatus kuitenkin oli hyvän mielen jakaminen, ajatuksin ja kuvin.

Vaikka syksy on eräänlainen hyvästien jättö kesälle, syksy on tervetullut raikkaana ja lupauksena tulevasta. Uudesta vuodenajasta ja erilaisesta ajanjaksosta.



 

Kynttilävarastoja pitää alkaa täydentämään urakalla.


 

Syksyn aika antaa luvan jäädä sisälle hyggeilemään ja nauttimaan siitä takkatulen tarjoamasta lämmöstä, tai vaihtoehtoisesti tuuppaa ulos hankkimaan punaa poskiin ja viistosti satavaa vettä niskaan. Takkatuli tuntuu vieläkin astetta paremmalta sen jälkeen.



 




 

Luontoa ihmettelemällä karisee turhat murheet sinne korpikuusen kannon alle. Ylläolevaa maljakkoa ei raaski kuljettaa kotiin. Jääköön hän koristamaan metsää, joka tarjoaa meille halukkaille hienoja retkihetkiä.

Ja hei, vielä yksi juttu. Armoton aurinko ei pääse paljastamaan kotona ihan jokaista pölyhiukkasta, kun on piilossa suurimman osan vuorokaudesta.
I love you autumn <3

-Päivi-