torstai 16. toukokuuta 2013

Riisuttu koti...

Heti kärkeen kehuja. Meillä on ollut maailman parhaimmat ja reippaimmat remonttireiskat. Tyypit on huhkinut oman työpäivän jälkeen lähes trooppisissa olosuhteissa tehden tarkkaa ja huolellista työnjälkeä.
Näistä olosuhteista pojat aloitti:



 
Tänään kotona käydessäni, kaikki seinät hohti valkoisena ja katto oli maalattu valmiiksi. Ihana hohtavan valkoinen katto ilman reikiä oli KAUNIS. Näissä kuvissa ei ole vielä katolle ja seinille roiskittu yhtään maalia ja ne näyttääkin näihin kuviin verrattuna tällä hetkellä kovin erilaiselta. 
Loppuviikon ohjelmassa onkin tyttöjen huoneissa yhden seinän sävytys. Molemmat sai päättää oman huoneen yhden seinän sävyn ja muut jää äidin pienellä painostuksella (lahjonnalla) valkoisiksi.
Muualla seinillä ei olekkaan suunniteltu käytettävän valkoisen lisäksi muuta kuin ripaus harmaata pariin seinään. Eli kovin valkovoittoinen koko asunnosta tulee. Kaikesta turhasta roinasta on ilolla luovuttu ja turhat kilkkeet ovat saaneet lähtöpassin. Maku muuttuu sisustuksessakin ihan valtavin harppauksin. Tällä hetkellä tuntuu, ettei mitään ylimääräistä krääsää, vaan pidetään homma simppelinä, avarana ja mahdollisimman selkeänä. Les is more. Tosin Tuplakuplalle on aina tilaa.
 
Käskynjakoa ja kauppalistan laadintaa..
 
Näin meiltä lähdetään:
Maalarit ovat lähteneet kaikkensa antaneena. Ei jäänyt kuin tyhjät housut.
 
Me perheen naisväki ollaan päästy kovin helpolla. Meidän tärkein homma on ollut pysyä pois jaloista. Ja Martalle erikoiskäskynä teroitettiin, että MIHINKÄÄN SEINÄÄN EI SAA KOSKEA!! No arvaatte varmaan, että pesu ja liotushommiksi meni. Mutta puhdasta tuli...

 
 
Salama-Salli ja Unelma-Alli väliaikaismajoituksessa.
 
Summasummarum:
 
Jos maalarit ovat olleet loistavia ja ansaitsee ison kiitoksen ja kunnian, pitää vielä mainita Hra X:n valtavan suuri työpanos tähän projektiin. Aamulla (liian)aikaisin halliprojekti kutsuu tyyppiä valvomaan ja organisoimaan n. 1000 asiaa samanaikaisesti ja sen jälkeen kotityömaa odottaa tekijöitänsä. Onneksi on alkukesä ja valoisa aika, tuntuu, että olemme saaneet muutaman tunnin vuorokauteen lisää. Annan suuren arvon miehelle, joka kantaa vastuunsa kuin mies, niin työstänsä sekä perheestään. Kaikille on riittänyt aikaa ja huomiota tämän hullunmyllyn keskellä, vaikka silminnähtävä väsymys ja uupumus painaa ja varmasti kiristää takaraivoa. Jopa Martan tulevaan kouluun tutustuminen mahtui kalenteriin. Omalla kohdallani oli juuri samanaikaisesti nelosluokkalaisten pesiskoulu, joten nyt vain toinen meistä tietää, miten Martasta valmistetaan tomera ekaluokkalainen. Varmasti muitakin asioita olisi ollut sille ajankohdalle, mutta priorisointi meni tässä kohtaa niin kuin pitikin.
Hra X, olet kiveni ja kallioni <3
 
 
 -Päivi-
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti