Myönnettäköön, että alkutaipaleen menimme autolla päästäksemme lähtöruutuun.
Suurin hämmennys aiheutui ehkäpä esiteinin reippaudesta.
Tosin pientä vääntöä oli matkan varrella.
 |
| Rami & Anni, Kiia seuraa tilannetta... |
Luontopolku, joka kiertää Satalinnan maisemissa aiheutti ehkä jonkinlaista haikeuttakin, kun jylhät ja kauniit sairaalarakennukset on pikkuhiljaa rappeutuneet ja hieman hylätyn näköisenä ympäristössä, jossa on varmasti ollut joskus vilskettä ja paljon ihmisiä.
Melkein saattoi kuvitella mielessään sen vilskeen, joka sairaalan maastossa on joskus Satalinnan kulta-aikaan ollut. Siitä ajasta ei ollut enää jäljellä rakennusten lisäksi kuin opastekyltit, jotka sojottivat mikä minnekkin.
Mutta takaisin luontopolulle.
Siihen melkein seitsemän kilometrin luontopolkulenkkiin mahtui yllättävän monenkaltaista maastoa. Kuivaa kangasmetsää, lehtoa, peltoa ja nevaa. Ja tottakai voimalaitoksen alapuolella olevat jylhät maisemat luonnonihmetyksistä puhumattakaan.
Mukavaa oli sunnuntain ulkoilu tunteroinen. (Tarkalleen ottaen puolitoistatunteroinen).
Vauhdilla siis viikkoon alkavaan!
-Päivi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti