Aika tasan tarkkaan kaksi viikkoa olen tehnyt henkilökohtaista historiaa. Olen ollut paikallani. Ja rauhallisesti. Singahtelematta suuntaan tai toiseen. Pari viikkoa sitten oli suuri ponnistus, että vaappui Burana purkille. Mutta nyt voin ilokseni sanoa tehneeni comebackin elävien kirjoihin.
Aika suppea oli näkymät. Alhaalla kuvamateriaalia. Ensimmäinen kuva näyttää näkymän jos makasi oikealla kyljellä...
TA-DAAA!!! Kun kääntyi vasemmalla, näkymä muuttui radikaalisti. Alempi kuva vasurikyljen maisemasta.
Sitä tietää olevansa tylsistynyt ja kovissa kipulääkkeissä, kun alkaa olemaan vakuuttunut siitä, että tv-shopissa on ihan todella hyvää tavaraa tarjolla.
Mutta mutta, ettei nyt menisi liiaksi synkistelyksi, tämä kaikki on historiaa. Parina menneenä päivänä olen palannut hämärän rajamailta elävien kirjoihin. Ulkona vaaatimattomat 2 tuntia 34 minuuttia viettäneenä, tiedän olevani parantunut.
Taas aurinko nousee ja paistaa kirkkaasti ja kauniisti. Ei pöllömpää hei!!
Hupaisaa perjantaita!
-Päivi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti