Kylmenevää...

Tuskin muistan aikaa, kun oli aika, jolloin vuodenaikojen vaihtuessa sai ostaa vaan omiin tarpeisiin uudet releet. Ja vaikkei vaihtunutkaan. Silloin oli minä minä. Huom OLI.
Kyllä ei enää voi. Tänään havahduin siihen, että ilma ihan oikeasti kylmenee ja typyt ei ainakaan ole kutistuneet sitten viime talven. Kauhunsekaisin tuntein tajusin, että esikko on jo melkein kirinyt äitinsä pituuden kiinni ja turha enää yrittää senttikokoisia vaatteita klikata ostoskoriin.

On tässä se hyvä puoli, että kun tuo vielä hetken on tuossa kasvamassa, päästään samoihin pituuksiin.
Monasti olen kuullut äitien marmattavan, että lapsi käy vaatekaapilla "lainaamassa" milloin mitäkin. Meillä se voikin olla sitten toisinpäin. Äiti käy esikoisen kaapilla, kun siellä on kuitenkin enemmän valikoimaa.
Mutta ei sittenkään. Melkein neljäkymppinen EI HALUA näyttää teiniltä. Tai ainakin syvästi toivoisin näin. Jokainen siis pysyköön omalla kaapillaan, ainakin meillä. Tämä tiedoksi myös ANNILLE.

Tällä hetkellä omasta vaatehuoneesta katoaa mystisesti sukat. Esikolta kun ne puhtaat on aina loppuneet omasta kaapista. Kumma juttu sikses, että ne likaiset sukat ei osaa itse tietään sängyn alta pyykkikoriin.
Toinen asia mikä saa takuuvarmasti pienimuotoisen pommin räjähtämään äidin hermokeskuksessa: Meikkipussin sisällön jakaminen tietämättään.
On hei todella mahtia aamukiireessä huomata, että puolet meikeistä löytyy esikon lattialta tai hänen omasta meikkipussista. TAI, että uutta kajalia on käytetty halloween meikkiä harjoitellessa ja sehän on napsahtanut juuresta poikki. Ei auta vaikka kuinka rullaisi putkiloa hermoromahduksen partaalla.
Ehdottomasti suosittelen myös kaikkia tyttölasten äitejä piilottamaan hajuvedet ja tuoksuvoiteet jos ei halua jakaa niitä tyttärensä kanssa. Noissa tuotteissa on kyllä se hyvä puoli, että syyllinen löytyy helposti hyvää tuoksua seuraamalla.
Nyt nämä "lainat" tapahtuu vain esikon osalta, mutta tieto siitä, että siellä kotona on toinen tytär kasvamassa hyvää vauhtia isosiskolta oppia ottaen, saa äidin otsalle tuskihikikarpalot helmeilemään tasaisena virtana.
Ja äiti. Ei tarvitse kommentoida. Muistan kyllä. Lukollinen laatikko jne jne... Nyt tiedän, mitä sanonta "mikään ei aiheuta yhtä suurta vahongoniloa, kuin nähdä oma lapsi äitina" tarkoittaa. Heko heko vaan.

Siinä vaiheessa, kun nämä kaikki on jo illalla unohdettu ja on aika kömpiä lempi-ihmisen kainaloon ja kohtaa tämän näyn:

...tajuaa, että kainolopaikkakin on lainattu ja siihen on turha yrittää kiilata väliin. 

Summasummarum, kylmä saa tulla. Tärkeimmät on tilattu.

Annin valkoisena pysyvät releet.

Mahtaisiko Martta lainata omiaan mulle?

Ei tule tirpusten kylmä. Ja se on pääasia.

Terv. nim. Lainaamo