lauantai 5. maaliskuuta 2016

Se tunne kun tietää kaikesta kaiken...

14-vuotiaana ihmistaimi tietää mielestään kaikesta kaiken. On voimiensa tunnossa ja voittamaton, selättämätön ja aina lyömätön asiassa kuin asiassa.

Kun keskustelee teinitytön kanssa, joka määrätietoisesti TIETÄÄ saavuttavansa kaiken, mikä mieleen juolahtaa, tekisi mieli silittää päätä ja sanoa, ettei asiat mene välttämättä lähellekkään tuota. Mutta eihän hienoja ajatusmaailmoja saa tallata. Eikä pilvilinnoja ampua alas.

Nämä keskustelut kun saisi nauhoitettua jonnekin cloudiin. Olisi hienoa niitä toistella vuosien kuluessa ja seuratessa miten se elämä muotoutuu.

Yksi mieleenpainuvista keskusteluista käytiin, kun tuli puhetta parisuhteista, perheistä, lapsista jne.

Yritin sanoa, että hän varmasti tarvitsee kumppanin, joka pystyy keskutelemaan muusta kuin pinnallisista asioista. Luultavasti tämän tarinan päähenkilö kaipaa myös arkea jakamaan tyypin, jolla pollassa on muutakin kuin lakki.  Mutta ehei, se on kuulkaas niin, että nousujohteinen ura jääkiekossa korvaa puutteet.

Ja lapsia ei missään tapauksessa. Tässä kohtaa taidettiin käyttää käsitettä "kirkuva kakara".


Että näillä mennään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti