Pakkasta uhmaten käväsimme karvakamun kanssa ihailemassa talvea. Lähtiessä ulos tuli elävästi mieleen aika kun tirpat oli pieniä. Yhtä kova hiki pukiessa... Koiralle on pakko laittaa takki päälle kun pakkanen huikentelee tämän päivän lukemissa. Virhe oli se, että puin itselle vaatteet ensin.
Tuskahiki tulee siinä vaiheessa kun saa ne valjaat ja koiran lämpötakin Hänelle puettua ja koira päättää mennä sängyn alle piiloon. Kaipa Late mietti, että ei ole ihan katu-uskottavaa olla puettuna lämpötakkiin. Tirpat sentään ei ole pukemisen jälkeen kumpikaan maastoutunut sängyn alle. Ainakaan vielä.
Ulkoilu kannatti, eikä voi maisemiakaan moittia.
Monena päivänä olen ihaillut tätä punaista hetkeä lumoutuneena toimiston ikkunasta sisäpuolelta ja tänään sain sen tallennettua kameralleni.
Ihan mahtava paikka tuo Paratiisilehto. Siellä olisi viihtynyt ja ihmetellyt maisemia linssin läpi vaikka kuinka kauan. Kiitos iskälle vinkistä <3 !
Ei tässä nyt mitään superluontoihmisiä kuitenkaan olla ja tunnin vaeltelun jälkeen alkoi pakkanen nipistää jo sormissa ja varpaissa. Loppuilta vietetään Laten kanssa lämmitellessä. Tirpat on viikonlopun vietossa ja Mr. metsällä. Joku voisi kutsua tätä äidin omaksi ajaksi, mutta mun mielestä sana "yksinäinenaika" kuvaa paremmin. Plääh.
Etsi kuvasta elävä koira:
Mukavaa lauantaita, tänään se oli erityisen kaunis!
-Päivi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti