Aika usein tämä tapahtuu yöllä. Järkevintä olisi antaa lapsen seistä niillä sijoillaan ja siivota se neliön kokoinen alue kuin napata lapsi kainaloon ja rynnätä kohti vessaa. Sittenhän siivottavaa onkin jo enemmän. Tämän kruunaa vielä koira, joka herää tohinaan ja juoksee oksuvanassa mukana ihmetellen, että mitä tapahtuu. Siivottavaa riittää lapsesta lattian kautta koiraan.
Vaikkei tämän laatuiset sairastelut ole mitenkään ihmeellistä eikä vaarallista voikin sanoa heipat loppuyön unille. Vaistomaisesti kuuntelee jokaista lapsen äännähdystä ja tuhinaa. Ja sen jälkeen kun lapsi on hetkeksi rauhoittunut on pakko kuunnella, että miksi se nyt on hiljaa, hengittäähän pikkupiltti varmasti. Ja kyllähän Hän hengittää. Kaipa se on sellaista sisäänrakennettua paniikkia sairaana olevasta lapsesta.
Kun tämä kyseinen tauti tulee niin voimakkaana kuin meillä se on nyt ollut, huoli on tietysti mittava. Onko saanut lapsen juomaan tarpeeksi? Vaikkei sisällä pysy mikään, pitäisikö yrittää juottaa vielä enemmän?
Pyykkiä on riittänyt pesukoneen käytön äärirajoille asti. Plussana toki on ollut kiva raikas ulkoilma ja pyykki on kuivunut pihalla. Ja voin kertoa, sitä on riittänyt. Paljon.
Ikävänä lisänä tämän taudin päälle kuopukselle nousi vielä korkea kuume. Tulikuuma Martta, joka on kuin hidastetusta filmistä oleva hahmonen, on jotain ihan muuta, jonka me tunnemme. Iloinen, touhukas energiapaukkauksemme on ollut viimeisen vuorokauden liian hiljaa ja liian rauhallinen.
Ainoa, mitä on tarvittu tänään on ollut silittelyä ja vierihoitoa. Näitä onneksi osaan antaa ja tuossa Hän nyt nukkuu, tällä hetkellä rauhallisesti ja sikeästi nukkumatin matkassa.
Toivottavasti huomenna on jo parempi päivä.
-Päivi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti