keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kiitos, sanoo vatsa. Superkiitos sanoo mieli.

Joskus aiemmissa kuvissa on ollut tämä kestosuosikki esillä, ainakin vilaukselta.

Tätä kun tekee, voi melkein taata, että ainakin R sekä A nuolisivat astiankin jos se olisi sallittua.

Katkarapujen ystävät, kokeilkaa. Ohje tulee päästä, tarkoista mitoista ei hajuakaan. On ollut pakko oppia tekemään välillä hyvinkin epämääräisillä mitoilla, koska turvauduttaessa äidin apuun, ohjeena on mm, loraus, suurinpiirtein, riittävästi ja sopivasti. Helppo homma. Olen vahvasti sitä mieltä, että Hänellä ei edes ole desilitramittaa.

Mutta siis siihen soppaan.

Kattilaan voita, reilusti
Sulaneeseen voihin sipulia ja valkosipulia, reilusti. -> kuullotetaan, sopivasti.
Purkki tomaattimurskaa tai valmista pastakastiketta. -> kattilaan.
Rasia Viola paprika-chili tuorejuustoa -> kattilaan.
Valkoviiniä, sopivasti. (tästä jääkin kivat tähteet nautittavaksi)
Purkki ruokakermaa. Se mikä kaapista sattuu käteen tulemaan. Tosin Mustapekka ruokakerma on parasta.
Näitä siinä sitten hämmennellään ja sulatetaan katkaravut, jotka huudellaan ja nakataan mukaan.
Olen laittanut keiton annoslautasille ja juustoraasteen kanssa vielä uuniin hetkeksi.



Paistettu leipä tai uunissa grillattu valkosipulileipä katoaa tämän keiton kanssa hetkessä.
Bon apetit!

-Päivi-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti