Vaikka eletään marraskuun alkupäiviä monessa blogissa fiilistellään jo joulua ja pohditaan, miten koti puetaan jouluun, mitä toiveita on lahjalistoilla, mitä hankitaan jne.
Niin olen itsekkin miettinyt. Ja suunnitellut. Ja selannut nettiä ja lehtiä. Miettinyt lasten lahjoja ja tietysti lempi-ihmisen joululahjaa. Tsiikaillut blogeja ja saanut inspiraatiota, miten kotia valmistellaan jouluun. Kunnes....
Jostain muistin perältä tuli mieleen viime joulun aika. Kuinka kuulin liian myöhään operaatiosta "Christmas Child". Täpärälle meni tänäkin vuonna, mutta paketit lähti matkaan tänään.
Viikolla kerroin kotona kuopukselle ja esikoiselle, että nyt olisi mahdollista auttaa Euroopan köyhimpiä lapsia, joilla ei todella ole mitään. Tämä lause sai molemmat typyt pysähtymään ja kuuntelemaan. Joo, todellakin on heidänkin ikäisiä lapsia, joilla ei ole mitään.
Ja nyt heillä on mahdollisuus auttaa. Ja sitähän he halusivat tehdä.
Oli erittäin hienoa äitinä seurata tätä omien lapsien halua auttaa ja nähdä, miten asia kosketti molempia erittäin paljon. Esikko varsinkin henkilöitti oman paketin saajan. Hän päätti tehdä paketin 4-6 vuotiaalle tytölle. Kaupassa lapasia valitessa hän halusi kaikista lämpimämmät, "ettei sen tytön sormet enää koskaan palele". Toinen tärkeä juttu oli, ettei karkkipussin karkit ole liian suuria. Tukehtumisvaara, katsokaas. Martta halusi osoittaa tekemänsä paketin 2-4 vuotiaalle pojalle, johon suurella tarkkuudella myös valittiin lämpimät tumput, sukat ja pipo piti olla sellainen, mikä solmitaan leuan alta, että se varmasti pysyy päässä. Myös pyjamat valittiin tarkkoja kriteerejä noudattaen.
Pehmolelut, puuvärit, värityskirjat sekä lelu laitettiin laatikkoon, joita sitten yhteistuumin koottiin ja teipattiin. Martta halusi myös laittaa nauhat pakettien ympärille.
Hei oikeesti, 12 ja 8 vuotiaat yltäkylläisyydessä eläneet tytöt ajattelee näitä asioita näin suurella huolella ja vielä suuremmalla sydämmellä. Heitä selvästi kosketti syvältä tämä asia.
Äitinä teki mieli tehdä voltteja ja kärrynpyöriä. Jipii, lapsillani on kyky empatiaan ja tuntevat myötätuntoa ja heillä on pyyteetöntä halua auttaa. Tätä ei kaikilta aikuisiltakaan löydy.
Tänään olen taas ylpeä lapsistani. Ja onnellinen, että pienen tytön ja pojan joulu saattaa olla tänä vuonna Annin ja Martan vuoksi erilainen.
Mukavaa ja valoisaa perjantai-iltaa!
-Päivi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti