Some todellisuus

Mikään ei ehkä ärsytä negatiivista ihmistä enempää kuin positiivinen ihminen.

Hah, negatiivisuus, my ass. Joo, on huonoja päiviä ja vielä huonompia päiviä, mutta jokaisessa on joitain hyvääkin.

Se, että tuo hyvää julki on elämäntapa ja tapa elää. Tämä blogi ja miksei oma facebook sivu keskittyy siihen.
Muutaman viime päivänä olen lähestulkoon valvonut vuorokaudet ympäri, surrut itseni uuvuksiin ja pelännyt joka hetki, mitä tapahtuu, mutta hei, asioita, joita en koe tarpeelliseksi jakaa hetki hetkeltä facebookissa tai täällä blogin puolella. Pahimmassa tapauksessa huono fiilis lisääntyy asiaa vellottamalla.
Kun taas on valtavan hienoa on jakaa päivitys, jossa on onnellisia ja hyviä fiiliksiä. Jos ei miellytä tai hyvä fiilis tuntuu ikävälle pliis skipatkaa, niin minäkin teen jos vinkulelut sattuu korvaan. Itse tulee ajatelleeksi, että ainut tapa lisätä hyvää on jakaa sitä.

Blogi on katsaus kirjoittajan pään sisään. Melko paljon blogeja selanneena, voi melkein yhdestä postauksesta päätellä, onko kirjoitukset satua, vaiko ollaanko blogissa, jossa eletään niinkuin kirjoitetaan.

Apua, niin monessa blogissa on aiheena lasten kasvatus. Se, jos mikä kirvoittaa mieliä. Yhden melko tunnetun blogin lukeminen on toisinaan pakko laittaa tauolle, ei vaan pysty jatkamaan.
Johtunee varmasti siitä, että omat lapset on kasvaneet täysin pellossa, jos vertaa siihen, miten kyseisen bloggaajan lapsi kasvatetaan ja miten siellä asiat hoidetaan.
Ihme, että nuo omat ovat edes tuohon asti selvinneet :)

Yhtä blogia huvittunena seuranneena, olen monasti miettinyt, että oikeasti, uskoooko joku näitä lukeva, että tämä tarina on tosi?? Välillä jopa tuntuu, että kirjoittaja itse uskoo. Tottakai asioita varmasti siinä karrikoidaan ja väritetään, mutta aika usein heilahtaa niin väritetyksi, että pahaa tekee. Onneksi kommenteista voi välillä lukea, että ihan kaikki ei uppoa.  Ja ei, nämä edellä mainitut blogit ei löydy oman "näitä seuraan" listan alta.

Tarua vai totta ja kenen totuus on millainenkin. Some maailma on siitä raadollinen, että siellä voi antaa julki mitä tahansa, omana totuutena. Sen olen huomannut, että samalla asialla voi olla monta totuutta, näkemyseroja ehkä?

                   

Tässä todistetusti, olen perusaikuinen. Ainakin VR:n mukaan. Ei vip, ei special, vaan perusaikuinen. Paino sanalla aikuinen. Taustalla esiteini, joka ei koskaan myönnä lainanneensa äidiltä mitään. Kuva on todiste. Kaulahuivi on taidettu hakea äidin kaapista. Mutku mutku ja joo joo.

Mahtista perjantai-iltaa!

-Päivi-