Loikka

Joka ainoa kerta kun olen marraskuun matkalta palannut kotiin, on iskenyt moukarin lailla syvissä vesissä lipuva kaamosyökötys. Suomi on tuntunut niin hirveältä, pimeältä ja masentavalta Espanjan eläväisyyteen ja aurinkoon verrattuna.

Ei paljon raikaa rytmit kadulla talsiessa, eikä korviin kantaudu myöskään iloinen espanjan kieli. Kyllähän se mielen vetää matalaksi.

Tällä kertaa olikin hiukan toisin. Ensimmäinen kotipäivä meni hiukan haahuilessa, mutta tänä iltana päätin hypätä suoraan joulun odotukseen. Ehkei nyt vielä kuusta kanneta sisälle, mutta voisihan jotain mieltä kohottavaa kotiin jo hankkia.
Ensimmäinen joulu uudessa kodissa. Siinä on jotain jännää ja päässäkin on jo ideoita miltä koti näyttää tulevina viikkoina.

Ja hei, aina voi palata loman kuviin ja tunnelmiin. Ja lomalle :)

 

ADIOS!

-Päivi-