Eikä vaan meinaa, toisinaan jopa menee. Ja hei, aikuisiän oivallus, mulla saa joskus mennäkkin hermo. Ja nyt tulee superbonus, uskallan sen jopa ilmaista.
Näinhän se ei ole ollut aina. Kelle sen olisi voinut ilmaista? Kenen hermo olisi kestänyt sen, että mun ei kestänyt? Ei nyt just tule mieleen. Ketä olisi ollut niin lähellä, että olisin uskaltanut polttaa päreeni? Ilman, että vastapuolen olisi palanut vielä pahemmin? Ilman, että olisi ollut pelkoa, kuinka suuri tragedia alkaa?
Olen joskus aiemminkin kertonut, että vihaan jankuttamista ja samoista asioista valittamista. Huutoa ja äänen korottamista edes hetkellisesti. Vihaan epäsopua ja kyräilyä, murjottamista ja henkistä rääkkäystä. Fyysestä puhumattakaan.
Hermon voi menettää ilman mitään edellä mainittuja tekoja. Suu auki, asia ulos ja pam, se on siinä. Wau, miten vapauttavaa. Asiasta riippuen, sitä voidaan ruotia hetki, tai toinen vaihtoehto: hermo on jo palautunut ennalleen kun asia on päästetty ulos päästä.
Lähelläni on tasan kaksi ihmistä, joilla en ole koskaan huomannut hermon hirttävän kiinni. Toinen on isäni ja toinen on mies, jonka kanssa elän.
Ensiksi isä, melkein 40 vuotta yhteistä taivalta ja en ole koskaan havainnut minkäänlaista sulakkeen palamista. En edes silloin, kun kotiintulo nuorena hieman venähti tai auto sai osumaa tai moni muu juttu. Tämä ei silti tarkoita, etteikö kotona jollain mennyt kovaäänisesti hermo, mutta iskä se ei ollut :)
Toinen on aviomies. Onkohan hällä hermoja ollenkaan? IKINÄ en ole kuullut äänen korottuvan. Ja parempi ehkä niin. Siinä taitaisi säröillä ikijääkin. Koskaan en ole nähnyt otsasuonten pullistelevan tai tavaroiden saavan kyytiä. Ei edes silloin kun itse välillä niitä vastapuolen hermoja testaa. (pikkusenko oon dille)
Silloin kun siellä hermon viime säikeellä on asiaa ja sen hänelle tuon julki, niin vastausta odotellessa ehtisi vaikka täyttää ristikon, kutoa sukan tai leipoa pullaa. Mutta kun vastine tulee, on siinä NIIIIN paljon viisautta ja rauhoitusta, turvaa ja ripaus myös huumoria, että sulake on huomaamattani vaihtunut ehjään. Lucky me.
Oppia ikä kaikki, mutta silti vahvasti uskon, että hermojen hallinta on kannattavampaa kun räksäys. (Räksäys on Annin käyttämä termi. Ent. rageeminen ja ragebuustaus.) Ketä lie sitten hänelle sitä on tehnyt. Not me.
Leppoisaa iltaa!
-Päivi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti