Perinpohjin

Meillä asuu kaksi melko erilaista lasta. Melko? Siis täysin. Sitä he ovat olleet alusta alkaen, ensimetreiltä.

Martta, heistä nuorempi on tarkka asioista. Se kävi taas kerran ilmi puhelinkeskustelussa, jonka kävin Hänen kanssaan. Itse ajattelin soittaa nopeasti puhelun, joka kehoittaa syömään. Siinä ei ollut mitään nopeaa, paitsi vastapuolen asettamat kysymykset.

M: "Moi"

Ä: Heippa, ruoka ois valmista, tuutko syömään?!

M: Joo, kauhee nälkä!

Ä: Ok, tuu nopsaan. Mo... (lopetus keskeytyy)

M: Äiti, mitä ruokaa?

Ä: Spagettia ja jauhelihakastiketta.

M: Minkä pituista spagettia?

Ä: öööh...

M:Siis onko pitkää vai pätkittyä?

Ä: pätkittyä.

M: Hyvä, siitä mä tykkään.

Ä: Kiva, tuu sit pian.

M: Äiti, onko siinä kastikkeessa tomaattia?

Ä: joo on.

M: Siitä en kauheesti tykkää. Voitko tehdä seuraavalla kerralla ilman?

Ä: Ilman muuta, mutta tulisitko nyt, niin päästää syömään.

M: Juu juu, mutta ÄITI, arvaas millä oon?

Ä: kävellen?

M: Niin oonkin, mistä tiesit? (Tiesin tämän, koska olin saanut aihetta koskevan puhelun töihin, jossa myös melko perinpohjaisesti selostettiin, että miksi juuri kävellen, eikä pyörällä.)

M: Okei, nyt mä tuun, nähdään kohta.

Ä: Jep. Terve!

                      

Tämä oli siis kevyt keskustelu. Arvatkaapas, kun on joku hieman monimukaisempi asia sydämellä. Tai joku vieras sana, joka ei kuullosta tutulta. Vaikka joskus tekisi mieli hieman oikaista vastauksessa, se ei kannata. Mikään ylimalkainen vastaus ei mene läpi. Asiat puidaan läpi niin, että varmasti on selvää. 

Martan kanssa on mukava kommunikoida. Hänellä on omat ajatukset ja mielipiteet, joita joskus (usein) jää jälkeenpäin miettimään, että miten 8 vuotias voi ajatella noin?

Ihana Martta <3

-Päivi-